Jalkapallon MM-kisojen tilastot


Ranskalle tärkein saavutus naisten jalkapallossa on vuonna 2019 voitettu naisten jalkapallon maailmanmestaruus. Joukkue voitti turnauksessa kaikki ottelunsa ja päihitti loppuottelussa Yhdysvallat, joka oli hallitseva mestari. Tämä mestaruus nosti naisten jalkapallon entistä suurempaan suosioon Ranskassa ja innosti nuoria tyttöjä harrastamaan jalkapalloa.


Niilo Tammisalo (1894–1982) – Palloprofessori
”Suomalaisella nuorukaisella on yhtä hyvät taipumukset maailman huippupelaajaksi kuin minkä muun maan edustajalla tahansa.”
Niilo Tammisalo oli monipuolinen kyky, joka taisi paitsi pelaamisen myös kirjoittamisen ja opettamisen. Helsinkiläinen todisti pallopoikana HJK:n ensimmäisiä SM-otteluita 1900-luvun alussa ja pelasi maalivahtina seuran ensimmäisen mestaruuden voittaneessa ryhmässä vuonna 1911. Maajoukkueessa hän debytoi vuonna 1919 ja oli joukkueen ykkösmaalivahti seuraavat viisi vuotta. Silmälasipäinen vahti tunnettiin varmana torjujana ja rohkeana nyrkkeilijänä.
Tammisalon näkökulma jalkapalloon oli varsin akateeminen; teoreettinen ajattelu ja kirjalliset kyvyt tuottivat jo vuonna 1920 ensimmäisen jalkapallon suomenkielisen opaskirjan Jalkapallo: Käsikirja jalkapalloilijoille. Seuraavana vuonna Tammari hankki Englantiin suuntautuneella opintomatkallaan tietoa lajin ytimestä ja sai käytännönkin kokemusta pelatessaan eteläenglantilaisessa amatöörijoukkueessa. Vuoden 1938 julkaisu Jalkapallotaito: miten opin pelaamaan ja opetan jalkapalloa kruunasi Tammisalon kirjallisen uran. Kaikkia jalkapallon osa-alueita syvältä luotaavaa teosta käytettiin vuosikymmeniä jalkapallovalmennuksen tärkeimpänä oppikirjana.
”Palloprofessorilla” riitti tarmoa jalkapallon ohella jääpalloon ja ensiaskeleita Suomessa ottaviin koripalloon ja jääkiekkoon. Asuessaan Tampereella 1930-luvulla Tammisalo valmensi perustamansa Ilveksen kahteen jääkiekon Suomen mestaruuteen. Koripallossa vaikuttaminen tapahtui liittotasolla, Suomen Koripalloliiton puheenjohtajana. Suurimman osan työurastaan mies teki Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen urheiluopettajana.

Matti Paatelainen (s. 1944) – Maalikuninkaasta professoriksi
”Vuodet HIFK:ssa ovat kehittäneet Paatelaisesta vaarallisen maalikuninkaan, joka nyt osaa myös pelata pallolla.” – Suomen Urheilulehti 1972
Matti Paatelainen oli jalkapalloilijana myöhäisherännäinen: Suolahden Urhossa, HPS:ssä ja HIFK:ssa divaria tahkonnut Paatelainen debytoi SM-sarjassa vasta 25-vuotiaana kaudella 1970. Tätä ennen ”Roto” panosti jalkapalloon yhtä paljon kuin muihin lajeihinsa mäkihyppyyn, koripalloon ja yleisurheiluun. Debyyttikausi oli sitäkin komeampi, sillä urheilullinen HIFK-hyökkääjä kuittasi maalikuninkuuden 22 osumalla.
”Roto” kehittyi nopeasti yhdeksi SM-sarjan vaarallisimmista hyökkääjistä. Johtajatyyppi kantoi kapteenin nauhaa niin Valkeakosken Hakassa – jonne hän siirtyi HIFK:sta työpaikan vetämänä kaudeksi 1973 – kuin A-maajoukkueessa, jossa hän iski kaikkiaan 11 maalia 47 ottelussa. Paatelainen päätti pelaajauransa vuonna 1977 komeasti tuplamestaruuteen ja uran neljänteen maalikuninkuuteen.
Jos Paatelaisen jalkapalloura oli epätyypillinen, sitä oli myös hänen urakehityksensä pelaajauran jälkeen. Paatelainen ponnisti Yhtyneiltä Paperitehtailta akateemiseen maailmaan suorittamalla yliopistotutkinnon Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Tutkijan uraan ovat kuuluneet tutkimushankkeiden ohella vuoden kestänyt sijaisuus Tampereen yliopiston kasvatustieteiden professorina.
Matti Paatelaisen poika Mika-Matti ”Mixu” Paatelainen (s. 1967) on vaikuttanut A-maajoukkueessa sekä hyökkääjänä että valmentajana ja luonut uraa kummassakin roolissa myös ulkomailla. Myös kaksi muuta poikaa Mikko (s. 1980) ja Markus (s. 1983) ovat pelanneet jalkapalloa ammatikseen.

Tältä sivulta löydät jalkapallon MM-kisojen tilastot.

Qatarin kisaisännyyttä pidettiin hyvin erikoisena jo siitä syystä, että maa on pienin valtio, joka on koskaan isännöinyt MM-lopputurnausta. Maassa ei ollut käytännössä minkäänlaista infrastruktuuria jalkapalloon liittyen, kun kisaisännyys maalle myönnettiin.

Saavutukset
– seurat: Turun Weikot, Turun Pyrkivä, Red Star (FRA), TPS, TuTo
– 44 A-maaottelua, 12 maalia
– SM-sarjassa 182 ottelua, 87 maalia; Ranskan 2. ylimmällä sarjatasolla 63/18
– SM-sarjan paras maalintekijä 1958
– Urheilutoimittajien vuoden jalkapalloilija 1951
– TUL:n mestaruus jalkapallossa 1953 (Pyrkivä), jääkiekossa 1947 ja 1948 ja jääpallossa 1951 ja 1952

Kalevi Lehtovirta (1928–2016) – Turusta Pariisiin
”Terävästi, vasemmalla jalallaan nahkaista palloa kuljettaen hän eteni laitaansa pitkin. Rytminvaihdos, katse keskelle kenttää ja keskitys. Pallo löysi osoitteensa, sillä Bror Mellbergillä oli helppo työ puskea peliväline maalivahdin selän taakse. Kalevi tiesi, että kaikki olisi kunnossa.” – Atik Ismail
Turkulaislähtöisestä Kalevi Lehtovirrasta tuli kolmas suomalainen jalkapalloammattilainen vuonna 1953, kun hän teki sopimuksen perinteikkään pariisilaisseuran Red Starin kanssa. Samoihin aikoihin Ranskaan siirtyivät maajoukkuetoverit Aulis Rytkönen ja Nils Rikberg. Seura- ja maajoukkueessa välihyökkääjänä pelannut suomalainen joutui uudessa maassa sopeutumaan aavistuksen puolustavampaan rooliin, mutta painavat vasemman jalan potkut tuottivat maaleja ja syöttöjä Ranskassakin. ”Kale” iski ensimmäisellä kaudellaan Ranskassa peräti 10 maalia ja teki esityön lukuisiin ruotsalaisen keskushyökkääjän Bror Mellbergin maaleihin.
Lehtovirta pelasi Red Starissa neljä vuotta – kaikki Ranskan toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Palattuaan Suomeen mies puki ylleen TPS:n raitapaidan kuudeksi vuodeksi, jonka jälkeen hän edusti uransa iltahämärässä kaksi vuotta Turun Tovereita. Uran saldona oli lopulta yksi seura Pariisista ja neljä Turusta. Ennen Ranskaan lähtöään Lehtovirta pelasi myös jääpalloa ja jääkiekkoa: molemmissa lajeissa hän voitti TUL:n mestaruuden.

Saavutukset
– seurat: HJK, Puotinkylän Valtti, Hammarby IF (SWE)
– 47 A-maaottelua, 5 maalia
– SM-sarjassa 236 ottelua, 107 maalia
– 11 Suomen mestaruutta 1979–1996 (10 HJK:ssa, 1 Valtissa)
– Vuoden naisjalkapalloilija 1983 ja 1986
– Hanna-Mari Sarlin -palkinto jaetaan SM-sarjan parhaalle maalintekijälle


10 nopeinta maalia jalkapallon MM-kisojen historiassa

Saavutukset
– seurat: HJK, KIF, Hyvinkään Apollo, Pallo-Pojat, Koparit, Juankosken Pyrkivä, Beşiktaş (TUR), KSV Waregem (BEL), AIK (SWE), RSC Anderlecht (BEL)
– 26 A-maaottelua, 7 maalia
– SM-sarjassa 201 ottelua, 113 maalia; Turkin pääsarjassa 16/6, Belgian pääsarjassa 2/0, Ruotsin 2. ylimmällä sarjatasolla 9/2
– Suomen mestaruus HJK 1978 ja 1981
– Suomen cupin voitto HJK 1981 ja 1984
– SM-sarjan paras maalintekijä 1978, 1979 ja 1982
– Alle 18-vuotiaiden EM-hopea 1975
– Urheilutoimittajien vuoden jalkapalloilija 1978

Jalkapallon tietopaketti numero yksi -

Atik Ismail (s. 1957) – Pallotaiteilija
”82. minuutilla Parikka linkoaa pitkän sivurajaheiton, joka kimpoaa vastustajan puolustajasta minua kohti. Tuhannet toistot muistuvat mieleeni, Ryytimaantien puiston tuoksu ja Bolliksen harjoituskentillä vedetyt laukaisutreenit. Saksipotku ja pam! Peli on tasan.”
Intohimoinen klubilainen Atik Ismail koki ensimmäiset suuruudenhetkensä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Sveitsissä vuonna 1975, jossa Suomi eteni yllättäen loppuotteluun saakka. Mies nousi pinnalle 1970-luvulla myös SM-sarjassa, jossa hän edusti HJK:n lisäksi vuoden ajan Kiffeniä. Todellisen läpimurron taiteilijatyyppi teki vuonna 1978, jolloin hänen maalivainunsa tuotti jatkuvasti tulosta paitsi SM-sarjassa, myös maajoukkueessa: neljä maalia OTP:tä vastaan SM-sarjassa ja kaksi maalia Kreikan verkkoon EM-karsintaottelussa tekivät hänestä hetkessä vuoden puhutuimman jalkapalloilijan.
Ulkomaalaiset värvärit houkuttelivat luovan hyökkääjän ensin Turkkiin ja myöhemmin Ruotsiin ja Belgiaan. Ulkomaan komennukset jäivät poikkeuksetta lyhyiksi kurittomuuden ja alkoholin takia, mutta kotimaahan palattuaan mies oli aina iskussa. Ismailista kehittyi uransa loppuvaiheessa puhdasta kärkipelaajaa monipuolisempi pelimies, joka taisi niin maalinteon kuin vapauttavat syötötkin.
Pelaajauransa jälkeen Ismail kouluttautui lähihoitajaksi, mutta kenties paremmin hänet tunnetaan kirjoistaan. Ismailin terävä kynä on tuottanut muun muassa teokset Klubin kundit – 20 vuotta koukussa (2006), Mestaruussarjan maestrot 1960–1989 (2013) ja Ammattina jalkapallo (2015).

Tässä ovat MM-kisojen maalikuninkaat

Heikki Suhonen (s. 1951) – Super-Hessu
”Super-Hessu oli kuin käärme ruohikossa. Valmiina iskemään, kun kukaan ei sitä odottanut.” – Atik Ismail
Turkulainen jalkapallo-ikoni Heikki Suhonen pitää hallussaan ennätystä, jota ei luultavasti koskaan rikota. Armoitettu maalintekijä iski urallaan 206 mestaruusmaalia – kuutta maalia lukuun ottamatta kaikki kotikaupunkinsa ylpeydelle, TPS:lle. Huippumaalintekijöiden tavoin mies iski maaleja sujuvasti kummallakin jalallaan ja päällään. Suhosen uran huippuvuosina vuodesta toiseen maaleja takova suomalaishyökkääjä saattoi vielä jäädä ulkomaalaisseurojen tutkan ulkopuolelle. ”Super-Hessullakin” tosin oli uransa alkuvuosina virityksiä Tukholman suuntaan, mutta siirroiksi ne eivät konkretisoituneet.
Juniorina Suhonen pelasi enimmäkseen keskikentällä, vaikka maalivainua hän osoitti silloinkin. TPS:n aloittavana kärkipelaajana hän otti paikkansa toisella kaudellaan raitapaitojen edustusjoukkueessa ja luopui siitä vasta päätettyään uransa. Kaudella 1973 TPS-ikoni käväisi lähinnä opintojensa takia voittamassa Suomen mestaruuden HJK:n riveissä. Reilusti 1980-luvun puolelle yltäneen uransa aikana Suhonen sai tililleen myös 20 A-maaottelua. Päätettyään pelaajauransa mies jatkoi jalkapallon parissa valmentajana: TPS:n lisäksi kokemusta tuli FC Oulusta, FinnPa:sta, VPS:stä ja FC Interin A-junioreista.

Tässä ovat MM-kisojen maalikuninkaat

Esko Malm (1940-2023) – Seuraikoni
”Harvasanainen ja -askelinen tankki, jolla oli kova potku, hengen luoja.” – Aimo Pulkkinen
Luottopelaaja, päävalmentaja, puheenjohtaja – FC Hakan kunniajäsen numero 1, Esko Malm, on todellinen Haka-legenda. Pelaajana Malm saavutti seitsemän titteliä – kolme Suomen mestaruutta ja neljä Cup-voittoa – ja valmentajanakin kaksi. Malm nousi Hakan edustusjoukkueeseen vuonna 1959 välihyökkääjänä, mutta pelasi myöhemmin yleensä tukimiehenä. Parhaalla kaudellaan 14 maalia tehnyt Malm kuului Hakan vakiokokoonpanoon kauteen 1970 saakka. Hänet muistetaan erityisesti painavista potkuistaan, jotka lähtivät puhtaasti kummallakin jalalla.
Paperitehtaassa joukkuetovereidensa tapaan työskennellyt Malm otti vuonna 1972 vastaan pestin Hakan valmennuksessa. Raskas kausi päättyi putoamiseen, mutta jo seuraavana vuorossa oli sarjanousu. Valmentaja-Malm painotti pallonhallinnan tärkeyttä; tien ollessa tukossa ylöspäin, palloa tuli kierrättää puolustuksen kautta. Suomessa vielä tuolloin epätyypilliset menetelmät tuottivat kaudella 1977 tuplamestaruuden.
Saavutettuaan menestystä SM-sarjassa Malm kutsuttiin pian Palloliiton palvelukseen. ”Eko” tarttui A-maajoukkueen peräsimeen kesken EM-karsintojen vuoden 1980 lopputurnaukseen. Malmin kausi tuotti komeat tasapelit Neuvostoliittoa vastaan, eikä paikka Italian EM-kisoissa jäänyt kuin pisteen päähän. Malm päätyi yllättäen luotsaamaan myös olympiajoukkuetta, kun tšekki Jiří Pešek jätti tehtävänsä. Boikottien takia Moskovan olympialaisiin päässyt Suomi voitti Costa Rican ja pelasi tasan Irakin kanssa, mutta jatkopaikkaan pisteet eivät riittäneet.
Malm on yksi Suomen jalkapallomuseon perustajajäsenistä. Palloliitossa hän vaikutti vielä 2000-luvulla liittovaltuuston jäsenenä ja Tampereen piirin varapuheenjohtajana.

Eniten maaleja yksissä MM-kisoissa on tehnyt Ranskan Just Fontaine

Maailmanmestarille annettiin Jules Rimet -kiertopokaali vuoden 1970 kisoihin saakka. Tuolloin Brasilia sai palkinnon omakseen voitettuaan kolmannen maailmanmestaruutensa. Siitä lähtien voittaja on nostanut ilmaan FIFA World Cup -pokaalia, jota mikään maa ei voi enää saada kokonaan itselleen.