Ma 25.4. Tappara – TPS klo 18:30, 3. finaali

Tappara marssi KalPan yli finaaleihin.

Kello 17.50: Sitten joukkueiden alkulämmittely. Ei yhtään "ylimääräistä" pelaajaa kummallakaan mukana. Kohta näkyy, että meneekö Tappara tosiaan ilmoitetuilla ketjuilla myös tänään vai onko tullut muutoksia.

Monesti esitetään puolustuksia siitä, että TBK:n ja Tapparan mestaruudet ja meriitit pitää erottaa irti toisistaan, koska niin on tehty muidenkin nimeään tai organisaatiotaan vaihtaneiden kohdalla.

Vaikka Tappara onkin viime aikoina juhlinut vuotta 1955 eikä vuotta 1932 kuten aiemmin, niin sillekin on perusteensa. Tappara on todellakin perustettu vuonna 1955; se on täysin juhlittavissa oleva merkkipaalu. Vasta silloin tuli nimi ja seuramerkki, joiden liittäminen niitä edeltävien aikojen juhlistamiseen olisi kyseenalaista sekin. Tapparan merkki ja vuosi 1932 sopivat huonosti rinnakkain. Ei voi kuitenkaan mitenkään kiistää, etteikö olisi ristiriitaista, jos toisaalla esitetään vuotta 1955 ja toisaalla juhlistetaan meriittejä, jotka on ansaittu jo ennen sitä vuosilukua. Se ei kuitenkaan ole millään lailla osoitus siitä, etteikö Tappara ole pitänyt ja pidä edelleen TBK-aikoja juurinaan. Vastaamaton kysymys on lähinnä se, miksi Tappara otti monta vuosikymmentä nimimuutoksen jälkeen markkinoinnissa vuosipaalukseen sen 1955 eikä toiminut kuten oli tehnyt ensimmäiset vuosikymmenensä.

Ke 20.4. Tappara – TPS klo 18:30, 1. finaali

Kello 18.02: Eivät pitäneet Tapparan ilmoitetut ketjut paikkansa. Veli-Matti Savinainen ja Carter Camper vaihtaneet ilmoitetuista ketjuista paikkoja.

Itsestäänselvät ajat päättyivät Tapparan 1980-luvun lopun triplamestaruuteen ja Ilveksen historiallisen ykkösaseman huojumiseen. Alkoi kansanliike, jonka tarkoitus ei ollut palauttaa TBK:lle mestaruuksia (joita siltä ei oltu koskaan edes viety pois!) vaan vähentää Tapparan mestaruuksien määrää. En ala väittää asiaa varmaksi, mutta nostan esiin epäilyn, että noiden aikojen riitely aiheutti TBK:n ja Tapparan välille eripuraisuutta, mikä näkyi myöhemmin myös juhlavuosikymmenten uudelleen laskemisena.

Juhlittiinko 1992? Tai 1995? Minun muistini tai tutkintani ei kerro. Sen ne kertovat, kuten aiemminkin mainittiin, että takavuosikymmeninä TBK-jäsenet aina seuran perustajajäseniä myöten juhlivat yhdessä Tapparan kanssa niitä TBK:n perustamisesta laskettuja tasavuosia. Paras esimerkki on vuosi 1962, jolloin Tapparan ja TBK:n eriytymisestä oli vain seitsemän vuotta, asioita tekemässä olleet ja niihin vaikuttaneet henkilöt olivat hyvinkin elossa ja miesmuisti oli edelleen kirkas. Tappara juhli 30-vuotista historiaansa, pelasi 30-vuotisjuhlaottelun saksalaista SC Riesserseetä vastaan ja myöhemmin toisen vielä ”kaikkien aikojen pahinta vastustajaansa” Ilvestä vastaan, palkitsi pitkäaikaisia toimijoitaan ja niin pois päin. Kaikessa siinä oli mukana aktiivisia TBK-toimijoita ja johtohenkilöitä, aina joulukuun 1932 TBK:n perustamiskokouksessa mukana olleista lähtien. Heillä ei ollut pienintäkään ongelmaa juhlia seitsemän vuotta vanhan Tappara-organisaation järjestämiä juhlia 30-vuotisen toiminnan kunniaksi. Siihen aikaan, ja vielä pitkään sen jälkeenkin, kaikki tiesivät, että kyseessä oli sama jatkumo, jossa vain nimi oli vaihdettu, vaikka tekniset, lailliset ja kirjanpidolliset seikat uuden yhdistyksen perustamisen tarvitsivatkin. Tiedettiin, mitä oltiin ja miten asiat olivat menneet ja tarkoitettu meneviksi, ei riidelty mestaruuksien määrästä tai yritetty tehdä juopaa seurojen välille. Historia ja meriitit olivat olemassa niin kuin olivat, ja asia oli jokaiselle täysin itsestäänselvää.

Samoin asiat olivat selkeitä myös Ilveksen leirissä, jossa oltiin 1950-luvulla hyvin läheltä todistettu tapahtumia, jotka silloin olivat merkityksetöntä arkipäivää, ja joille historian ja meriittilistojen pituuksien painolasti kaadettiin päälle vasta paljon myöhemmin tietämättömien ihmisten päsmäröidessä. Ilves oli hankkinut Jaakko Hietaniemen – TBK:n monivuotisen pelaajan ja valmentajan, jonka peliura oli päättynyt jo viitisen vuotta ennen Tapparan syntymistä – vanhan luistimen ja antanut hopeoida sen. Tämän 30-vuotislahjan Ilves luovutti Tapparalle kiertopalkinnoksi palkitsemaan niitä henkilöitä, jotka ansioituvat seuran tulevien junioreiden parissa työskennellessään samoin kuin Hietaniemi ja muut pyyteettömästi seuran eteen toimineet olivat tehneet kolmenkymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Ilveksen lahjoittama ”Jaskan luistin” toimii Tapparan kiertopalkintona edelleen 2020-luvulla.

Kello 18.22: "Kärsivällisyyttä. Ruvettiin puskea peliä jatkoerissä", Tapparan Heikki Liedes mietti kirvesrintojen kehityskohteista neljännen finaalin alla.

To 28.4. Tappara – TPS klo 18:30, 5. finaali

2. min: Herranen aika. Lahti mylvii, kun kotijoukkue painaa kiekkoa nuottaan. Aleks Haatanen ampuu ja Nathan Schnarr laittaa lötön pönttöön. Tapparan Rikard Grönborg haastaa! Pelicansin Michal Jordan ajaa ronskisti maalille ja sitä tarkistellaan nyt, että vaikuttiko hän liikaa Tappara-vahdin Christian Heljangon työskentelymahdollisuuksiin.

Ma 2.5. Tappara – TPS klo 18:30, 7. finaali (pelataan tarvittaessa)

Vuonna 2005 Tappara piti 50-vuotisjuhlat. Helpolla laskutoimituksella se on siis 50 vuotta vuodesta 1955 eli Tapparan perustamisvuodesta. Samoin fanituotteissa on nähty mainostettavan vuotta 1955. Eli jos Tappara itse laskee historiansa vain tuosta vuodesta saakka, miksi sille sitten pitäisi laskea sitä edeltäneet – ja vielä eri seuranimen – pelaamat ajat ja meriitit?

finaali: Tappara – Pelicans 3–0 (0–0, 1–0, 2–0)

23-vuotias Petteri Puhakka pelaa viidetta kauttaan Tapparassa ja on aloittanut kautensa vahvasti. Puhakka on tehnyt 16 ottelussa 15 tehopistettä ja kantanut useassa ottelussa myöskin kultaista kypärää. Syksyn hyvät otteet on huomattu myös maajoukkueen valmennusjohdossa ja Pyhäjoella syntyneen hyökkääjän nimi löytyikin maanantaina julkaistusta Leijona-ryhmästä, joka pelaa ensi viikolla Karjala-turnauksessa. Puhakka piipahti Kiakkoradion studiossa ja kertoi omista tunnelmistaan maajoukkuevalinnan jälkeen sekä perkasi Tapparan viime aikaisia otteita. play_arrow PETTERI PUHAKKA (toim. Pasi Vainionperä)

Kokonaan uusi pelitapa tuotti tulosta.

Tappara esitteli 3. helmikuuta 2018 Tappara Hall of Famen. Seuran kotisivut kertovat, että se on kunniagalleria, johon nimetään tapparalaisen urheilutoiminnan kehitykseen olennaisesti vaikuttaneita henkilöitä. Kriteerinä on myös, että nimetty henkilö on tekemisellään urheilu-, valmennus- tai johtotehtävissä edistänyt merkittävällä tavalla tapparalaisuutta ja seuran mainetta niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin areenoilla. Hall of Fameen valittuja oli alun perin 41, joiden joukossa oli urheilijoita, valmentajia kuin muitakin seuratoimijoita. Yksittäisiä lisäjäseniä on valittu sittemmin vuosittain muiden juhlaottelujen yhteydessä.

Tappara on jäädyttänyt seitsemän entisen pelaajansa numeron.

Maaliin oli tullut Risto Kanerva, ketjuissa vetivät edelleen Kihlman ja Lehtinen. Heidän rinnallaan oli pääasiassa Osmo Männistö, mutta toisinaan myös Heikki Havulinna. Kakkosketju Matti Aalto – Rainer Schrey – Pentti Kartemo oli jatkuvasti parantanut otteitaan, ja ensimmäisen kerran jääkiekkohistoriansa aikana TPS:llä oli mahdollista panna tuleen kaksi tasaveroista ketjua. TPS nousi maakuntasarjasta mestaruussarjaan kärsimättä ainoatakaan tappiota. Kauden ottelujen maaliero 104–40 osoitti joukkueen kykyjä.

Finaali 3: Tappara tarvitsee voiton

Tällä menolla ollaan siinä pisteessä, että finaalisarjaan tulee iso heilahdus. Kahden pelin jälkeen näytti siltä, että Tappara marssii taas mestariksi. Nyt Pelicans on herännyt väkevästi mukaan taistoon.

Tappara-Pelicans Finaali Game 5 27.4.2023

TBK on sama seura tänä päivänäkin kuin se oli perustamisvuonnaan 1932 tai vaikka vuonna 1955 voittaessaan kolmannen peräkkäisen jääkiekkomestaruutensa. TBK voi, saa ja sen pitääkin kertoa historiassaan, että se on voittanut kolme Suomen mestaruutta jääkiekossa. Mutta sen jääkiekkotoiminta ennen vuotta 1956 ja uudelleen talvella 1958 aloitettu jääkiekkotoiminta eivät ole sama asia. Sen jatkumon TBK halusi siirtää Tapparalle vuonna 1955.